Kategoriat
Yleinen

Syvissä vesissä

Tämä teksti on syntynyt jo joskus aiemmin, ja pitkään mietin, että haluanko sen jakaa ja julkaista. Mieleeni nousee kiitollisuus siitä, kuinka paljon toisten aidot ja peittelemättömät kirjoitukset ovat minulle antaneet, joten päätän olla rohkea. Jos olet ollut samoissa vesissä, tai olet ehkä vieläkin, voin kertoa salaisuuden – et olekaan yksin. <3

Vajoan. Olen yksin. En saa ketään mukaan. On synkkää ja pimeää. En saa happea. Vajoan syvemmälle. En tee mitään. En tiedä haluanko yrittää pintaan vai sittenkin vajota.

En näe valoa, en suuntaa. Ahdistaa. En saa mistään otetta. Mitä tapahtuu?! Päästänkö irti? Voinko päästää irti? Mistä päästän irti? Onko mitään mistä pitää kiinni? Mihin voi oikeasti tarttua?

En tiedä missä olen, mihin mennä. Mennäkö sinne minne en selittämättömällä tavalla tunne kuuluvani vai siitä pois. Näenkö pohjaa? Synkkä vesi velloo. Siinä on jotain kiehtovaakin. Lämmintä ja kylmää yhtäaikaa. Olen yksin. Kaikki olemme yksin. Minne vajoan? En edes yritä pintaan. Ehkä haluan jäädä tänne. Piiloon kaikelta.

Näen pimeydessä valon kajoa. Olo lämpenee. Olenko pohjalla? Olenko yksin? Olenko turvassa? Valonkajastus ja lämpö alkaa vallata olotilani. Saan yhteyden jonnekin. Onko se muihin vai itseeni? En tunne olevani enää yksin. Olen turvassa. En vajoa enää. Olen pohjalla. En halua täältä pois. Täällä on hyvä olla. Rauha. Piilopaikka. Turva. Olen kotona.

En ehkä haluakaan palata enää pintaan. Juuri nyt on hyvä. En tiedä onko tää tumma syvää vettä vai avaruutta. Tuntuu kodilta. Minun paikkani. Minun yhteyteni. En näe ketään, mutta tunnen omat joukkoni, kaltaiseni. Tunnen pelkkää rauhaa ja lämpöä, hyvää oloa ja onnea. En halua lähteä. Voinko jäädä tähän? Tässä on hyvä. Minulla on kaikki.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *